Ainakesän Reuna

Villihalflingtyttö

Description:

Rogue 1 (ECL 4)

Abilities
STR 20 DEX 16 CON 18 INT 14 WIS 14 CHA 6

BAB 0 Fort 6 Ref 7 Will 4
HP 10
Attack: Claw + 6 melee (1d6+5)
Full Attack: 2 claws + 6 melee (1d6+5)

Skills
Balance 7
Climb 7
Disable Device 3
Escape Artist 7
Hide 17
Jump 11
Knowledge (Geography) 3
Knowledge (Local) 3
Knowledge (Nature) 3
Listen 4
Move Silently 15
Open Lock 4
Perform (Dance) 2
Search 6
Spot 4
Tumble 7
Use Magic Device 2

Feats:
Luck of the Heroes

Kielet:
Common
Halfling
Draconic
Netherese

Items:
MW studded leather
Bag of Holding jossa paljon tavaraa
Varjokompassi

Bio:

Erittäin rupu tausta. Ei ollut aikaa suunnitella kuukausia kuten edellisissä hahmoissa.

-Kotoisin melko primitiivisestä heimosta. Asuvat metsäisillä vuorenrinteillä ja metsästävät kaikenlaisia
eläimiä ja hirviöitäkin. Älykkäiden olentojen syönti harvinaista, mutta yleisempää kuin “sivistyneillä”
kansoilla jos muuta saalista ei tunnu löytyvän ja vihollisia löytyy. Epäkuolleita eivät syö vaikka niitä
riittää shadowfellissä.
-Joitain karavaanillisia halflingeja joutui varjon maailmantasolle Netherilin romahtaessa vuosisatoja sitten.
Se oli silloin vielä synkempi paikka kuin shadowfell nykyään ja sivistyksen välineiden puutteessa, hirviöiden
ahdistamana ja maailmantason magian muuttamana joukkio degeneroitui jo parissa sukupolvessa, mutta vahvistui
samalla pärjäämään uudessa ympäristössä. Erilaiset olennot epäkuolleista vieraileviin lohikäärmeisiin ovat
vuosisatojen saatossa yrittäneet käyttää hyväkseen, mutta heimo on ollut liian taantunut ja hajanainen, että
niistä saisi mitään kunnon palvelijoita älykkäimpiä yksilöitä lukuunottamatta. Siitä huolimatta heidän määränsä
on kasvanut, etenkin Spellplaguen aiheuttamien muutosten jälkeen jolloin saaliin hankinta on helpottunut.
-Eivät aktiivisesti sodi muiden kanssa, mutta kahakoita riittää. Hieman vaihtokauppaa silloin kun jotain
välttämättä tarvitsee eikä sitä saa luonnosta tai saaliina. Käyttävät hyvin vähän esineitä koska pärjäävät
kynsiensä kanssa ja eivät juuri tarvitse suojaa vahingolta tai luonnonvoimilta, kaikki eivät käytä edes
vaatteita vaikka koristautuvatkin voitonmerkeillä.
-Nimeltään Ainakesän Reuna. Parittelevat lähinnä suurten taisteluiden tai todella isojen ja vaarallisten
saaliseläinten kaatojen jälkeen jolloin veri on kuumaa shadowfellissäkin ja voimakkaimmat soturit tuoreessa
muistissa. Lapset saavat nimensä sen paikan tai hirviön mukaan jonka ansiosta on saanut alkunsa. Ainakesä
on tulivuori jonka aiheuttaman lämmön talvisin houkuttelemien eläimien takia oli taistelu suuremman
syväörkkijoukon kanssa sen reunalla. Örkit tosin eivät niin eläimistä välittäneet vaan vuoren tuomasta
lämmöstä ahjoihin.
-Joskus kauan sitten vielä plane of shadowin olemassaollessa heimo oli lohikäärmeen alaisuudessa ja se valitsi
johtajat, opetti ja lohikäärmeverta pääsi sekoittumaankin heimoon. Suurin osa heimosta ei osaa lukea, mutta
jotkut perheet vieläkin osaavat ja oppi lukemaan äidiltä joka oli sen ryhmän shamaani.
-Nimeämiskäytännöstä johtuen syntyy usein samannimisiä lapsia jotka siirtyvät toisiin ryhmiin. Koko heimo ei
siis asu yhdessä kasassa vaan pienemmissä ryhmissä. Kun Ainakesän Reuna oli tarpeeksi vanha niin lähti toiseen
joukkoon.
-Niitä halflingeja tavoitellaan areenoille koska ne pärjäävät suuremmille olennoille kuin voisi uskoa ja jotkut
uskaliaat menevät metsiin etsimään niitä vaikka vangiksi saaminen on hankalaa. Yksi sellainen etsijäjoukko pääsi
jäljille kun oli matkalla uuteen asuinryhmään. Orjansieppaajat saivat kiinni vaikka onnistuikin tappamaan
yhden varomattoman jäätyään väijymään kun huomasi ettei pääsekään karkuun tai pysyvästi piiloon. Hekin olivat
tyytyväisiä saatuaan yhden vaaralliseksi tunnetun halflingin kiinni niin helposti ja pienin, vaikka harmittavin,
tappioin eivätkä riskeeranneet etsiä lisää.
-Vietiin pienehköön kaupunkiin joka oli kuitenkin suurempi kuin mikään Ainakesän Reunan näkemä asutus ja
suljettiin häkkiin odottamaan jatkoa. Hän ei ehtinyt näkemään juuri kaupunkia matkalla, mutta se vaikutti
kiinnostavalta metsien, vuorien ja luolien jälkeen.
-Shadowfellin ikävyyden karkottamiseksi kaupungissakin järjestettiin taisteluita, pääosin tosin eläinten
välillä. Koemielessä Ainakesän Reuna heitettiin ottelukuoppaan jossa oli vihainen, harjaskarvainen rotta joka
oli häntä itseään suurempi. Vaikka tyttö ei käsittänyt tilannetta niin vihollinen on aina vihollinen ja
hän sai rotan hengiltä.
-Sekaisesta olemuksestaan ja kynsistään huolimatta tyttö oli kaunis ja uudenlaiset taistelut olisivat olleet
suosittuja jos niitä olisi järjestetty enemmän. Halflingin saaminen uudestaan häkkiin oli kuitenkin niin iso
homma, että otteluja järjestettiin harvoin.
-Parin viikon päästä kaupunkiin saapui orjakauppias, Bonbar nimeltään, joka harrasti erikoisten eläinten kauppaa
monelta eri tasolta, outsidereita voi kutsua helposti, mutta tasojen muut asukkaat ovat vaikeampia. Hän näki
ottelun halflingin ja kahden dire ratin välillä ja päätti ostaa tytön sijoitusmielessä vaikka taistelu menikin
tiukalle. Ei tietenkään maksanut täyttä hintaa keskenkasvuisesta yksilöstä.
-Orjakauppias oli myös tyytyväinen saatuaan halvalla tavaraa jonka arvo nousee lähes varmasti. Oli käynyt sillä
seudulla ennenkin ja tiesi, että seuraa ongelmia villistä halflingista jos ei saa pitämään itseään johtajana.
Orjakauppias oli kokenut ja tiesi primitiivisten olentojen arvostavan voimaa. Orjansieppaajat olivat kyllä
hakanneet tytön aina tajuttomaksi, että saivat lainkaan käsiteltyä häntä ennen uudelleen heräämistä, mutta aina
joukolla ja silloin kukaan ei erottunut vahvemmaksi kuin muut ja saanut johtajan asemaa. Mies oli kohtalaisen
kokenut velho ja pärjäsi tytölle vaikka saikin siinä myös itse pahojakin vammoja joutuessaan varomaan
käyttämästä liikaa voimaa ja tappamasta kauppatavaraansa. Muutaman taistelun jälkeen halfling hyväksyi lopulta
uudeksi johtajakseen. Taistelujen perusteella kyseessä oli erittäin vahva yksilö joten kauppiaskaan ei pannut
pahakseen saamiaan vammoja.
-Saapuminen Toriliin kauppiaan jatkaessa matkaa oli yllätys halflingille. Se oli erittäin kirkas paikka hänen
mielestään ja vaati jonkin aikaa totuttelua. Se oli kuitenkin paljon pirteämpi paikka kuin shadowfell ja
tuntui hyvältä. Toril oli mukavan lämmin ja pitäessään lähes olemattomia vaatteita Ainakesän Reuna sai väriä
pintaansa kunnes häntä oli vaikea erottaa muista oudon näköisistä Torilin asukkaista. Piiloutuessa syvenevät
varjot ovat selvin merkki shadowfellistä.
-Huolimatta halflingin innostuksesta, karavaani jatkoi matkaansa koilliseen kohti Thayta. Matkalla oli useita
tilaisuuksia myydä ja ostaa tavaraa ja myös esitellä Ainakesän Reunan kykyjä, mutta vielä ei löytynyt ketään
maksamaan riittävää hintaa hänestä.
-Bonbar kävi silloin tällöin magiallaan myös toisilla tasoilla hankkimassa erikoisia olentoja, mutta niille
matkoille Ainakesän Reuna ei päässyt vaikka olisi tahtonutkin, koska matkustajien määrä oli rajattu. Niinä
aikoina karavaani leiriytyi suojaiseen paikkaan tai sopivaan kaupunkiin odottamaan johtajansa paluuta.
Karavaanin ollessa pysähdyksissä orjat pidettiin visusti kiinni, myös halfling vaikka hän ei vaikuttanut
yrittävän karkuun. Siitä huolimatta oli mahdollisuuksia tutustua muuhun karavaaniin joka oli melko pieni.
Etenkin ympäriinsä kuljeskeleviin vartioihin ehti tutustua, joita oli paljon erikoisten orjien vaarallisuuden
vuoksi, ja pari harmaahaltiaa alkoivat nimittää halflingia Amalasraeeksi kyllästyttyään tytön oudolta
kuulostavaan oikeaan nimeen, joka tosin hänestä itsestään ensin oli paljon hankalampi. Se tarttui myös joihinkin
muihin vaikka Ainakesän Reuna oli kääntänytkin oman nimensä yleiskielelle draconicista jolla se oli alunperin
annettu.
-Thayn gladiaattoritaisteluiden katsojamäärät olivat pudonneet Spellplagueta edeltävästä ajasta tavallisen
kansan aseman heikkenemisen ja elävän väestön pienenemisen vuoksi, mutta maan epäkuolleet hallitsijat ja heidän
hirviösotilaansa pitivät niistä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin kuten myös elävät ihmisasukkaat jos heillä
vain oli mahdollisuuksia päästä seuraamaan otteluita. Gladiaattorit olivat myös edelleen eläviä toisin kuin
monet muista Thayn orjista sillä vaikka epäkuolleiden kirjo on monipuolinen niin elävien olentojen variaatiot
ovat vielä suurempia ja he taistelevat paljon suuremmalla vimmalla joten entiset rituaalit heidän
voimistamisekseen olivat edelleen hyvin tiedossa.
-Orjakauppias sai suuren osan tavarastaan myytyä Thayssa, myös pari taisteluareenoille tarkoitettua hirviötä,
mutta Ainakesän Reuna jäi silti myymättä. Tyttö oli vielä liian heikko kunnon taisteluihin, mutta liian
arvokas myytäväksi pieneen hintaan joten mies piti hänet vielä itsellään. Halflingissa oli kuitenkin suurta
potentiaalia joten orjakauppias maksoi punaisille velhoille magiasta joka tekisi tytöstä aikaa myötä
voimakkaamman ja se sijoitus maksaisi kyllä itsensä takaisin. Kauppias tosin pohti, että ehkä hänen pitäisi
pitää halfling itsellään kuten jotkut punaiset velhotkin käyttivät gladiaattoreita henkivartijoina. Tyttö oli
sentään melko luotettava ja kun magia voimistaisi häntä niin pienestä koostaan huolimatta hyvin vaarallinen
mistä saattaisi olla hyötyä pieleen menneissä neuvotteluissa. Sopivasti naamioituna ja siistittynä hän kävisi
silmänilosta jos saisi pidettyä käytöksensä kurissa tai halfling voisi piiloutua varjoihin kokonaan pois
näkyviltä.
-Huomattavasti pienentyneenä karavaani poistui Thayn ylängöltä suunnaten hankkimaan lisää kaupattavaa. Se
pysytteli piilossa paitsi kaikkein vapaamielisimmillä tai laittomimmilla alueilla, tai siellä missä orjat olivat
laillisia. Vaikka karavaani poikkesi harvoin kaupunkeihin niin Ainakesän Reuna ehti silti tottumaan niihin ja
ihmisjoukkoihin. Hän sai jonkinlaisen kuvan miten “sivistyneet” kansat toimivat ja oppi lukemaan myös muita
merkkejä kuin lohikäärmeiden kieltä jota hänen äitinsä oli opettanut.
-Plaguewroughtlandin lähistöllä pyörii paljon erikoisia olentoja joten karavaani suuntasi sinne hankkimaan
niitä. Etenkin kun lähemmäs päästyään alkoi kuulua huhuja sodasta joka aina lisäsi tavaran tarjontaa.

Ainakesän Reuna

Pinnacles of Power Aleksi