kahdeskymmenes luku

Voi miten ihanaa oli olla jälleen kaupungissa. Kaikki ne tuoksut ja värit. Saattaisin säveltää tästä tunteesta pienen viisun. Gaara kuljetti meidät Mustan Kissan ovelle ja sanoi että sinne vain. Kiitin mielihyvin ja sujautin pullon kenkuviinaa kääpiölle. Siinä me ihmettelimme oven edessä, oven jossa oli vain kaksi suurehkoa reikää rinnankorkeudella. Sisältä kuului ääni joka käski työntää käsiä sisään. Niin teimme kukin vuoron perään ja sanoin kohdallani Asmon nimen. Taidan olla hiukan paha poika minäkin. Onneksi Olidammara piut paut välittää moisesta rienasta. Pikemmin taitaa olla tyytyväinen minuun.

Ovi avautui ja tupsahdin jonnekin sisätilaan. Peremmällä ravintolan koko olemus paljastui ja siellä haiskahtikin huonolle. Paljon juotavaa, uhkapelejä, viihdettä mitä muuta voi maahinen toivoa. Puikkelehdin väkijoukon läpi pelipöydän ääreen. Halusinkin hävitä kaikki kullat mitä pari tuntia aiemmin olin tienannut. Tulihaltia putsasi pelipöydän mennen tullen. Lannan löyhkän lisäksi ilmassa pölähteli rikki aina kun tulihaltia heitteli noppia. Pyysin Viimaa kyttäämään onko tässä jotain salamyhkäistä. Ei hänkään huomannut. Enpä jaksanut uhkapelejä sen enempää.

Toisessa pöydästä sain rehellistä maahisseuraa, omituista sellaista. Maahinen väitti tulleensa Brindolista ja jutteli leijuvalle päälle. He juttelivat outoa kieltä joka vaikutti eteläiseltä. Otin olutta siinä samalla. Olut on hyvää. Maahinen päätti lähteä asioille, joten jäin soittelemaan yksin pöytään. Sitä iloa minulle ei suotu, joten join pelkkää olutta, joka oli hyvää.

Aino oli sotkenut itsensä sontaan ja haisi kuvottavalle. Viimakin oli tutustunut tulihaltiaan paremmin ja lahjoitti tälle yhden meidän miekoista. En oikein tykännyt siitä, että huijareille annetaan meidän aarteita. Illan mittaan emme saaneet enempää tietoa selville, joten päätimme maksaa huoneet ja mennä koisimaan. Sain mitä mainioimman arkun makuusijaksi. Lepo teki jälleen hyvää.

kahdeskymmenes luku

Pinnacles of Power Janeausdal