kolmaskymmeneskuudes luku

Leijailevia paaseja maahishaudan yllä, Tusinan verran kivimöykkyjä Nenjärven etelärannalla. Päällimmäisen Earthmoten laella ilmataikuuksia. Jännittäviä juonenkäänteitä ja loistava tulevaisuus jossain. Ahh… Olipa virkistävää viettää hetki sivistyksen parissa. Todellisuus oli edelleen synkeässä luolassa, jossa haisi lierolta. Ehkä saisin houkuteltua muun köörin reippailemaan 80 vuotta vanhan kirjoituksen perässä, ensin täytyi hölmöillä tässä hikisessä loukossa. Aduro oli heti kiinnostunut uusista taikapaikoista. Muille en vielä paljastanut suunnitelmia vaan kinattiin siitä kuka Kalarel oli ja miksi tämä kiusasi Viimaa.

Aino oli löytänyt haamuja tutkimattoman luolan perältä, joten lähdimme niitä tappamaan. Kaithlinista oli kehkeytynyt vaihtoehtojohtaja sen jälkeen, kun Viiman kupoli oli turvonnut. Ehkä sekin menettelee, tosin ehkä. Kaithlinin epäluotettavuuden olen todennut lukuisia kertoja, mutta joskus hänen kanssaan voi jopa neuvotella. Kaithlin siis johti ryhmäämme surman suuhun. Luolassa oli wraitheja suorittamassa muuraustyötä ja päätimme pikaisesti vaihtaa maisemia. Ensi käytiin kolaamassa muutama umpikuja. Lammen vastarannalla oli tutkimattomia seutuja joten sinne oli mentävä seuraavaksi. Sieltä löydettiin viimein toimiva portaali, joka näytti johtavan suolle liskomiesten kylään, mutta Aduro olikin toista mieltä ja sanoi sen johtavan Drow-luolaan. Ehkä se piti kutinsa, koska portalin vierellä näin pienen eväspussukan, jonka sisälmykset sopivat drow-ruokavalioon. Ainokin halusi testata miltä mustahaltioiden ape maistui. Kaithlinilla oli tänään erityisesti virtaa ja lähdin hänen peräänsä salakäytäviin, muttei siellä ollut kummempaa. Kake ilmeisesti löysi joitain taikajuttuja joita tunnistin muiden iloksi. Kake paljasti myös kauniin monokkelin josta olisi paljon hyötyä, mutta eri omistajalla. Täytyy itsellekin semmoinen löytää jostain. Kaithliniin, kun ei voi luottaa arvioinneissa ja hän haiskahtaa aavistuksen ahneelta myös.

Palasimme jälleen wraithien työmaalle. Kake oli huomannut portaalin siellä lähellä, joten se olisi ehkä tutkittava. Kultainen kissa tuli taas kiusaamaan meitä. Yritin ottaa sen kiinni ja tutkia, mutta se oli edelleen vihainen minulle. Juoksin pari mutkaa sen perässä, kunnes näin katin loikoilemassa rikkinäisen portaalin huipulla. Kissan arvoitus vaivasi mieltäni, joten kokeilin purkaa lumouksen jonka kissan päälle eilen langetin. Onnistuin ja kissa kehräsi kohta vieressäni. Onnenkissa se oli, ehkä tästä voisi saada seuraa sitten kuitenkin. Vaikka välillä kissat näyttävät ärsyttävän puolensa. Huonous pitää sietää. Kissa hävisi tosin jonnekin ja itse menin seuraamaan miten portaalin tutkiminen edistyy. Viima oli päässyt jututtamaan seinää, joka väitti itseään Kalareliksi. En ole moista koskaan kokenut. Olin luullut, että Kalarel on ihan oikean ison immeisen näköinen. Voikai maahisetkin joskus erehtyä. Perähuoneessa oli sammutettu portaali. Portaalihuoneen takahuoneesta löytyi vielä iso reikä lattiassa. Pitääkö tästä vielä mennä alemmaksi. Ei kyllä kiinnostaisi enempää nähdä Uumenalan mörköjä. Tilanne kehittyi kummallisempaan suuntaan, kun Viiman haastelu ei tuottanut tulosta. Kake muutti wraithit puolituisiksi, jotka vapisivat ja laskivat alleen. Aino alkoi kaivella seinää josta havaitsin kuolon taikoja. Toinen puolituisista vajosi lattiaan ja …

kolmaskymmeneskuudes luku

Pinnacles of Power Janeausdal