neljäskymmenestoinen luku

Aduron mökissä oli mukavan lämmintä niin kuin aina. Riittävän unen ja aamutoimien jälkeen havahduin siihen että Viimalle oli tullut valtava nälkä, samanmoinen kuin luostarin pohjalla. Yön valvojat olivat työntäneet nälkäisen Viiman pihalle ja siellä se oli yhä, vaikken sitä nähnyt tahi kuullut. Aino keksi syöttää sille matoja ja muita ötöjä kivien alta, muttei ne herättäneet minkäänlaisia tunteita nälkäilijässä. Olin helpoin suupala hälle, siis täytyi hankkia vielä helpompaa evästä tälle. Lensin takaisin kaupunkiin, jossa tori tähän aikaan olisi kukkuroillaan erinäköisiä liikkuvia otuksia. Muutkin häipyivät ylemmille tasoille tarkkailemaan hydran touhuja. Torilla asiat hoituivat kädenkäänteessä. Sain hankittua kanoja häkillisen ja lensin samoin tein takaisin. Motella en nähnyt Viimaa, mutta vaistosin sen paikan, enkä pyrkinyt sen likelle. Yksi onneton kananen sai jäädä syötiksi moten toiselle reunalle ja lensin loppujen kanasien kanssa pois.

Yläkerrassa Hydra oli päässyt paremmille hydramaille. Aino touhusi jotain verisen ruhon sisällä. Otuksen asuinsijoilta oli paljastunut taikaovi, johon kuului kymmenen lukkoa. Keksin heti miten se avataan ja väänsin ogreavaimella lukkoa auki. Avain suli lukkoon. Aina kaikki ei toimi kuin Brindolissa. Ainakesä antoi minulle löytämänsä kaulurin. Kiitin ja kyselin mitä muuta sieltä oli löytynyt? Kaithlinin mielestä he eivät olleet löytäneet mitään ja kehtasi kusetuksen lomassa pyytä haavojen hoitoa. En voinut uskoa että valtaisa aarre jonka ääreen olin joukon johdattanut sisältäisi yhden kaulurin. Otin ja lähdin. Vaikka siinä tilanteessa olisi parempi ollut täräyttää Kaithlin, Aduro ja Aino kylmäksi. Kaupungista saisin luotettavamman joukon kasaan ja lähtisin etsimään varsinaista aarrepaikkaa Nenjärven eteläreunalta. Enkä kauaa saanut lennellä rauhassa. Johan peräpeilissä vilkkui jokin otus. Harhautin sitä ja onnistuin. Mutta se otus oli Kaithlinin lintu, jonka selässä roikkui Aino. Se huutelikin jotain mennessään. Hellyin sen verran että sovittiin treffit kaupungissa. Pian lintu lenteli takaisin moteille Aino yhä kyydissä.

Kaupungit on mun juttu. Niissä on menoa ja meininkiä. Pari yötä toisaalla tuntui ikuisuudelta. Menin tuttuun majataloon lukemaan kirjoja ja tutkimaan taikakaluja. Muutaman hetken päästä pihalla kansa alkoi myskämään ja hurraamaan. Miksei missään saa olla rauhassa. Kansa vyöryi majatalolle ja kohta kuului huoneen oven takaa ääniä. “Nyt ei ollut paras hetki” -ajattelin varsijousta lataillen. Ovi potkaistiin auki. Eiköhän Viima ja Aino tullut kyselemään tyhmiä.

neljäskymmenestoinen luku

Pinnacles of Power Janeausdal